Itsearviointi

Jos olisin merkkihenkilö, haluaisin olla Mohandas Karamchand Gandhi ja Anna Politkovskaja yhdessä, mieluiten elossa.

Jos olisin jälkiruoka, olisin vaniljakierre, sitruunapiirakka marenkikuorrutteella ja sisältä pehmeä mutakakku.

Tämä kurssi on ollut kiinnostavimpia HAMK:ssa. Kompastuskiveni on kuitenkin se, ettei ole lähiopetusta. Moodlessa on valtavasti materiaalia sanataiteesta, enkä ole kaikkia jaksanut koluta läpi sekä olen palauttanut suunnilleen kaikki tehtävät myöhässä. Kirjoittaminen on aina ollut minulle rakas harrastus, joka kuitenkin oli pysynyt henkilökohtaisena päiväkirjanyyhkytyksenä kunnes aloitin blogin lukiossa. Nyt tekstejäni lukevat äitini lisäksi myös opettaja ja muut ryhmäläiseni, mikä on hieman pelottavaa.

Kurssi on myös ollut parhaimmillaan itsetutkiskelua: se on saanut minut pohtimaan syvällisemmin itseäni sekä kirjoittajana, lukijana että ihmisenä. Olen ymmärtänyt paremmin sanataiteen eri osia sekä niiden merkityksiä itselleni ja muille. Nyt kun mediassa sananvapaus on otsikoissa, kurssin sisältö on mitä ajankohtaisin. Seitsemäs tehtävä antoi myös ajateltavaa siihen, mitä minä voisin sanataiteen eteen tai sen avulla tehdä. Sen ei tarvitse välttämättä olla pelkkä ajanviete tai sivutuote. Jos kerran kirjoittamisesta nautin, miksi en veisi sitä pidemmälle?

Tunnen olevani vahvimmillani humorististen, fiktiivisien tarinoiden ja kantaaottavien esseiden kirjoittamisessa. Runot taas ovat minulle harmaata aluetta, mutta minulla on teoria siihen. Koska en kuule (jonka kerroin luultavasti nyt viidettä kertaa), minulta on mennyt ohi kokonaan biisien sanoitukset, jotka nekin ovat runoutta. Ei siis ole tullut yhtä laajaa tarttumapintaa lyriikkaan kuin "normaalisti kuulevalla", vaikkakin Jope Ruonansuun Aulis Gerlander on ihana, ja päässäni pyörii välillä "On sulla muodot Venuksen, daa dirlan dirlan daa".

Ismi-tehtävä on suosikkini: sain hypätä mukavuusalueeltani. Huomasin pystyväni tuottamaan tekstiäkin, joka ei ole lopulta pelkkä vitsi. Viittaan tällä muun muassa symbolismi-tekstiini. Usein minun on pakko sujauttaa tekstiini jonkinlainen nokkeluus, ja kirjoitukseni saavat ironisia sävyjä. Voisin kokeilla jatkossa rahkeitani myös Eino Leino -tyyppisessä runoudessa. On kuitenkin mielestäni paljon haastavampaa liikuttaa kuin naurattaa ihmisiä.

Onneksi kuitenkin itse Gandhi sanoi, että "freedom is not worth of having if it doesn't include freedom to make mistakes".