Lopetin kirjoittamisen, koska tuntui siltä, ettei enää ollut kirjoitettavaa. Oikeastaan olisi tietysti ollut, mutta olin hämmentyneessä elämäntilanteessa, yhteishaku ja kaikkea. Haahuilin Ghanasta palattuani puolitoista kuukautta kotona tekemättä juuri mitään, vähän sosiaalipolitiikkaa ja viittomakieltä selaillen. Sitten olikin jo kesä, aurinko ja ylioppilasjuhlat (Ei minun, onneksi. Olenhan vanha ja viisas jo.) Kesä meni kirjastossa lajitellen kirjoja Molokin kidasta (kauniimmin kutsuttuna Tuomas-lajittelukoneesta), purjehtien halki Itämeren ja paimentaen lapsia leirillä. En odottanut tältä kesältä juuri mitään, mutta oli se sittenkin aika ihana, varsinkin kun sai seilata vanhalla kunnon kuunari Helenalla ja saavuttaa Århusin rannat. Toivon, että tapaamme jälleen mahdollisimman pian. Parhaillaan kökin yhä kirjastossa ja pidän lokerossani salaista kirjalistaa, johon laitan äkkiä ylös kaikki ne käsistäni vilahtavat kirjaparat. Listaan on eksynyt ainakin 940 päivää isäni muistina, Ja vuoret kaikuivat ja Huominen on liian kaukana. Tänään saatoin päätökseen uskomattoman inspiroivan kirjan nimeltä Villi vaellus, jonka on kirjoittanut Cheryl Strayed. Kyseinen nainen käveli Meksikon rajalta melkein Kanadan rajalle Pacific Crest Trailia sadan päivän ajan. Varsinkin kesäisin tästä blogista saattaa tulla vahingossa kirjablogi...se ei kuitenkaan ole tarkoitukseni. Sori. Kuitenkin, olen tuuminut, jos jossakin vaiheessa elämääni onnistuisin kävelemään saman reitin tai purjehtisin maailman ympäri tai reissaisin Afrikan ympäri Juha Vakkurin tapaan.
On ihan liikaa kaikkea kirjoitettavaa, voisi melkein kyhätä romaanin.
Tiivistän nyt vähän:
-Pääsin HAMKiin opiskelemaan muotoilua
-Pelkään ja jännitän
-Miten parannan maailmaa muotoilemalla?
-Olen innoissani!
-Meidän tulevan kämpän alakerrassa on yhteinen puusauna
Siinä kaikki tällä kerralla :)
Näkemisiin jällehen,
Cheryl Strayed-fani
P.S. "Eikö maailmanhistoria osoita, ettei elämässä ole romantiikkaa ellei ota riskejä?" -Mohandas Karamchand Gandhi
