Kuinka moni on katsonut sen leffan? En minä ainakaan, mutta nimi kuulosti riittävän veikeältä otsikoksi tämänpäiväiseen postaukseen. Nepa on nimittäin lähtenyt. Nyt hän luultavasti ahmii masunsa täyteen kaikenlaisia suomalaisia herkkuja, enkä nyt tarkoita mämmiä ja lakkahilloa. Paitsi jos hän ihan oikeasti niitä lappaa suuhunsa, pitänee varmistaa asia häneltä. Tarkoitan tavismuonaa, jota saa Salesta. Oltermannia, Snellmanin leikkeleitä ja KUNNON MAKKARAA, sanoivat Iltalehden terveysuutiset mitä tahansa. Nyt tunnen suunnatonta kateutta ja iloa hänen puolestaan. Täällä totisesti oppii arvostamaan yksinkertaisimpia iloja, kuten läpinäkyvää pesuvettä (täällä se on enimmäkseen punaruskeaa lientä) ja toimivaa ovenkahvaa takseissa. Useimmiten kuski vetää ovet auki ihmeellisillä narusysteemeillä.
Mutta täällä on myös jotain, mitä Suomessa ei ole. Esimerkiksi pyöräilevät jäätelönmyyjät, jotka kaupittelevat Fanmilkiä ja lasilaatikoista myytävät pullapalloset, mm. Sekä tämä tietynlainen ilmapiiri. Ylpeys panafrikkalaisuudesta, omasta rodusta tai heimosta ja omasta uskonnosta on lähes käsin koskeltavaa. Esimerkiksikin eräs mies, jonka kanssa olimme joskus jutelleet, päivitteli "God's work is great!" kun kerroimme niinkin tylsän tieteellisestä asiasta kuin aikavyöhykkeistä. Kaikkialla on mainoskylttejä, jotka maalailevat toiveikasta ja vaurasta tulevaisuutta, tyyliin "Hope City Project", joka tarkoittaa rakenteilla olevaa pilvenpiirtäjää, johon keskittyy kaikki tärkeät IT-yritykset.
Täällä on myös itsestäänselvyys auttaa toisia. Siitä olen erittäin kateellinen... Kertaakaan en ole joutunut todelliseen kuseen, sillä on aina ollut joku, joka viittilöi oikeaan trotroon tai ehdottaa hyvää hostellia bussin myöhästyessä. Kerrankin eksyimme Nepan kanssa suunnistaessamme Paloma-hotellille ja sitten eräs mies ilmestyi ja suositteli taksia sinne. Pidimme kuitenkin pintamme, koska uskoimme sen olevan lähellä. Mies siis lähti saattamaan meitä hotellin ovelle asti. Tulikin hitusen pidempi kävelylenkki... Samaten myös kommunikointi on ollut naurettavan helppoa vaikka välillä sattuukin kummia tilanteita, kuten silloin kun Nepa kysyi trotro-asemaa, niin vastaukseksi saatiin "Du you marry" ja sitten vielä "Do you like poto". Täällä pystyy viittomaan "toilet" ghanan viittomakielellä ja sittenkin saatetaan oikealle ovelle.
Parasta siis nauttia vielä näistä viimeisistä viikoista, enää 24 päivää siihen kun olen kotona. Vähän kuin odottaisi jouluaattoa!
Hämmentynein terveisin,
Ibrahim's Shoe Doctor
P.S. Tämänpäiväinen minäni on suutari, joka korjasi ballerinani pilkkahintaan eli 60 sentillä
P.P.S. Panafrikkalaisuus ei rajoitu vain Afrikan valtioihin, vaan ulottuu myös esimerkiksi Jamaikalle
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti