Hoosianna!

ostoskeskuksen vessan ovi

Tänään on palmusunnuntai ja senpä kunniaksi kirjoitan tänne listan kaikista uskonnoista/kirkoista, joita olen nähnyt täällä Ghanassa:

-juutalaiset
-muslimit
-presbyteerit
-katoliset
-apostoliset
-baptistit
-metodistit
-adventistit
-mormonit
-jehovan todistajat
-karismaattiset
-luterilaiset

Täydennystä tulee seuraavilla kirjoituksilla, jos löytyy uusia mainoskylttejä teiden varsilta. Kalastusveneiden kyljissä lukee "Jehovah Shaman" ja pakettiautojen takaovissa "God is Good" ja "Insha Allah" ja pikkupuotien seinillä "Ye hova is my Strenght" tai "Jesus is Great".

Otsikon hoosianna tarkoittaa suomeksi "oi, auta" tai "oi, pelasta". Juurikin sopivasti, sillä viime aikoina olen kokenut pieniä kriisejä liittyen ikääni ja elämänvaiheeseeni. Eilen uima-altaalle mennessämme pääsin lasten lipulla. Minä, joka olen kaksikymmentävuotias! Se ei kovin paljon paranna uskottavuuttani tulevilla työmarkkinoilla ja mahdollisilla opiskelupaikoilla... Ehkä olisi korkea aika ostaa jakkupuku ja Höglin korkkarit. Toinen kriisi on, yllätys yllätys, yhdyssana, 10 kirjainta pitkä, alkaa Y-kirjaimella ja loppuu U:hun...


...eli YHTEISHAKU. Kyseinen painajainen loppuu puolentoista viikon päästä. Listani on tällä hetkellä kovin säälittävä: taide ja kirjallisuus jyussa. Sinne olen pyrkinyt jo viime vuonna, mutta kuten näkyy, kökin Jyväskylän sijaan Ghanassa pelkät yo-paperit taskussa. Itse asiassa ne eivät ole taskussa, vaan hukassa. Ennen tänne tuloani etsin vimmatusti lukiotodistustani yhteishakua varten, mutta eipä löytynyt. Ajatella, että ainoa, mikä minulla on jäljellä, on yo-lakki. Onneksi sille tulee käyttöä vappuna...anteeksi, äiti. Äidistä tuleekin mieleen tuliaispussi, jonka sain käteeni toissapäivänä. Pussissa oli Jelly Beans-rasia, kaksi Tuplaa, kaksi Härskit sillit-pussia, Tyrkisk Peber-pussi, Väinämöisen Palttoonnappeja sekä pikku hammastahnoja Nepan kotimatkaa varten. Oi joi! Voitteko muuten uskoa, että olen säilyttänyt vaatekaapissani yli kuukauden ajan Fazerin Sinisen Marianne-patukkaa? Vaalin aarrettani, kunnes tunnen, että on oikea hetki syödä se. Sellaisen hetken pitää olla sininen, ehkä vähän ahdistunut ja surullinen. Sellainen hetki, jona tahtoo kotiin.

Nyt ei ole se hetki, sillä olemme Nepan kanssa menossa viimeistä kertaa yhdessä Kokrobiten rannalle palvomaan aurinkoa ja pulikoimaan Atlantilla. Tiistaina on aika toivottaa hänelle hyvää kotimatkaa ja onnea yhteishaun kanssa (onneksi olemme samassa Jehovah Shaman-veneessä, paitsi että sillä on jo ammatin paperit, pöh).


Virvon varvon tuoreeks terveeks tulevaks vuodeks. Vitsa sulle, palkka mulle!

-Noita-akka-

P.S. Kinder-munat ovat täällä sikakalliita :(