Ja taas sitä mennään

Tänään tunnustin syyllisyyteni: kerroin Facebook-kansalle henkilöllisyyteni. En olekaan ruotsalainen mies! Niiltä, jotka ovat viitsineet lukea aikaisempia tekstejä, pyydän mielipiteitä. Loukkaavatko tekstini suoraan jotakuta/paljastanko liikaa/ylitänkö korrektiuden rajan (no joo niitä niin sanottuja voimasanoja tulee viljeltyä melko usein...)? Minulle on tärkeää, että blogini herättää oikeasti ajatuksia, eikä vain närää ja paheksuntaa. Kyseessä on myös naamani säilyminen...olkaa siis kovin ystävällisiä ja kertokaa suoraan, jos olen onnistunut munaamaan itseni pahasti.

Tällä viikolla olen liukuvärjäyttänyt tukkani, täyttänyt 20, tehnyt lohivoileipiä kahvioon, leikkinyt partiossa Kim-leikkiä, syönyt pannukakkua, istunut Alvarissa, maalannut omin pikku kätösin kortin ystävän(!) valmistujaisiin sekä nuokkunut yöbussissa Helsingistä Turkuun. Tänään olen pakannut ja samalla kohdannut kummallisen ongelman: saan ottaa 46 kilon edestä tavaraa ja olen onnistunut haalimaan vasta melkein 20 kiloa. Laukku on jo mukavan täysi, mutta rinkka ammottaa edelleen tyhjyyttään. Ehkä otan sen selkääni vain näön vuoksi, jotta näyttäisin katu-uskottavalta. Laukkuun on eksynyt nyt muun muassa hapankorppuja ja rutosti suklaata sekä Septidin, johon liittyy kiva anekdootti. Viime sunnuntaina vietettiin synttäreitäni sukulaisten kesken ja lahjat liittyivät pääosin Ghanan reissuuni. Septidinin antoi viisivuotias serkkuni, joka oli vielä selittänyt sen käyttötarkoituksen: leijonien puremien puhdistukseen. Hyvä kun on noin järkevä ja huolehtivainen sukulainen, ei tullut itselle mieleen ollenkaan.

Tänään olen saanut myös nauttia kolmen lajin illallista a la Jusa. Alkuruoaksi oli paistettua juustokäärylettä, pääruoaksi naudan ulkofileetä mediumina ja seurana fetasalaattia sekä maalaislohkoperunoita chili con carnen kera. Jälkiruokana mutakakkua kermavaahdolla. Luojan kiitos, että älysin luovuttaa keittiön kokonaan Jusalle (pysyvästi, jos sille sopii).

Nyt seuraavaksi pyydän anteeksi siitä, etten aio ainakaan tänään vuodattaa yhtään mitään Kambodzhan reissusta. Syynä on se, että mulla on yhä pakkaus kesken ja Kambodzha oli kovin tyhjentävä. Tai siis voisin oikeastaan kirjoittaa siitä romaanin, mutta ei yksinkertaisesti ole aikaa nyt. Sori. Ehkä jonakin kauniina ja kuumana päivänä lähellä päiväntasaajaa.

Huomenna lähden tosiaan Ghanaan ja oleilen siellä tasan kaksi kuukautta. Etsin ehkä samalla itseäni tai jotain sellaista... Olisi jo pikkuisen kiire, sillä amk- ja yliopistohaku alkaa melko pian. Hups, olen tainnut jälleen pelata korttini väärin. En muutenkaan ole kovin hyvä korttipeleissä, mutta Blokuksessa olen haka!

Yours Sincerely,
Aino

P.S. Yom HaShoahia eli juutalaisten vainojen muistopäivää vietetään tänä vuonna 8.4.