Se on menox sanoi Annie Lennox

Alle 45 tuntia niin ollaan lentokoneessa, hyvällä lykyllä. Koska huomenna on 12.12.-12, pitää käydä häissä vielä, mutta on sekin ihan tyylikäs tapa jättää hyvästit hyisen kylmälle kotimaalle. Pakkaus ja ns. lähtösiivous on vielä hieman vaiheessa, ja joidenkin nettisivujen mukaan pakkauksesta on tullut joillekin rakettitiedettä. Mä en kestä, tiedän kuitenkin huomaavani matkalla, etten ole käyttänyt puoltakaan tavaroistani. Nyt pitäis siis karsia kamat puoleen, mutten pysty. Ehkä hienoin juttu, joka rinkkaan eksyi, on riippumatto hyttysverkolla. Sitä en ainakaan jätä kotiin, pitää saada hienoja kuvia auringonlaskusta ja riippumatosta Aurinkomatkojen mainosten tyyliin. Se on vissi.

Kun tänään kävelin makkariin ja katsoin rinkkaani ja Ikea-kassia hetken, iski hirveä paniikki ja oli pakko juosta peiton alle. Tuntui liian kauhealta, hullulta ja absurdilta, että ylihuomenna olisin matkalla Kaakkois-Aasiaan. Se on niin kaukana! Lähes Kaukoitää! En näe Dianaa, Dodia tai asuinkumppaniani neljään pitkään viikkoon...minä en pysty tähän. Olen nössö. Haluaisin nyt viettää jouluaaton mummolassa napsien kylmäsavulohta ja tillistä perunaa, enkä jotain epämääräistä, friteerattua ja kuivattua skorpionia tai jauhomatoa.

Yritän kuitenkin sopeutua ajatukseen, että vaeltelisin shortseissa ja topissa tiirailemassa Angkor Watia.

Heippa siis, kamut. Mahdollisesti tukehdutan teitä kateuteen postaamalla jotakin perin kivaa sieltä Kaukoidästä, mutta pahemmassa tapauksessa nähdään ensi vuonna.

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta,
Pelle Ivarsson

P.S. Jos maailma loppuu, kuolen kaukana teistä