42 päivää lähtöön. Määränpääni on 8493,4 kilometrin päässä kotikaupungistani. Keltakuumerokote tekee kipeää. Tuntuu siltä, että vasenta olkaani on hakattu vasten betonilattiaa...ihan kuin tietäisin, miltä se tuntuu. Tänään ruokaillessani nauroin melkein ääneen tajutessani, etten ole tekemässä mitään kouluesitelmää matkakohteestani. Tähän mennessä olen kolunnut kaikenlaiset matkablogit, -kertomukset ja -oppaat ja tiedän nyt lähes kaiken siitä maasta. Mutta että tulen pakkaamaan rinkkani topeilla ja shortseilla? Nousen Amsterdamiin lähtevään koneeseen Helsinki-Vantaan lentokentällä? Vaihdan konetta Pekingiin lähtevään? Vaihdan siellä taas ja laskeudun lopulta Phnom Penhiin? (Yleissivistystä: se on Kambodzhan pääkaupunki)
Naurettavan absurdi ajatus! Viettäisin muka jouluaaton Sihanoukvillen edustalla ja uudenvuoden kenties Vietnamin puolella.
Asiasta rasiaan, tiedättekö tunteen, kun vastaan kävelee seitsenkymppinen rouvashenkilö, jolla on kallis jakku ja tyyriit mutta mauttomat kultakorut sekä pikkuruiset ryppyiset huulet punassa? Osaisitteko kuvitella, millaisen tuoksupilven kera kyseinen nainen kulkee? Minun upouusi aurinkovoiteeni haisee siltä. Olin onnellinen, että olin löytänyt sattumalta rasvan, jossa oli vähän itseruskettavaa (ei mahda mitään, hieman ulkonäkökeskeinen kansalainen kun olen), 50:n suojakerroin JA se oli vieläpä vedenkestävä. Mutta hyi olkoon sitä lemua, joka tunkeutui herkkiin sieraimiini. Ihan kuin olisin ollut Benidormin senioridiskossa. Sierain tuntuu muuten aika rumalta sanalta. Rään kotipesä.
Heihei
P.S. Picasson koko nimi on Pablo Diego Jose Francisco de Paula Juan Nepomuceno Maria de los Remedios Cipriano de la Santisima Trinidad Ruiz y Picasso
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti