Ihan perseestä.

Mielestäni on ihan perseestä, että Suomi taantuu. Meidän koulussamme, jossa nyt olen töissä, näkee päivittäin niin sanotun tasa-arvon polkemista ja perusoikeuksille nauramista. Tähän vielä kerron, että on kyllä vaitiolovelvollisuus ja niin, mutta toivoakseni en joudu vankilaan tästä vuodatuksesta. Itse asiassa olisi aika mahtipontisen huomiotaherättävää, jos istuisin kalterien takana sen takia, että rikoin vaitiolovelvollisuuteni. Sitä paitsi en ole paljastanut henkilöllisyyttäni vielä tässä vaiheessa ja kouluja on onneksi Suomessa riittävän monta.

Jatkan siis vuodatustani. Mielestäni on ihan perseestä, että jopa itsestäänselvinä pidetyt asiat ovat kuralla, vielä enemmän kuralla nyt kuin kymmenen vuotta sitten, jolloin itse istuin vielä pulpetti edessäni ja uskoin loistavaan tulevaisuuteen.

1. Luokassa on x määrä oppilasta, z määrä heistä erikielisiä kuin muut ja nämä oppilaat on sijoitettu luokkaan epäedullisesti niin että nämä eivät kykene kommunikoimaan keskenään tai edes näkemään toisiaan.

2. Opettajan tehtävänä ei ole tulkata toisten sanomista, joten kyseiset oppilaat jäävät ulkopuolelle, eivätkä pysy perillä tilanteesta. Minä en pysty auttamaan asiaa, koska itsekin kuulun tähän kielivähemmistöön.

3. Kyseessä on integroitu luokka, jolloin opettaja käyttää opetuksessaan kahta kieltä yhtaikaa. Näin kumpikin kieli kuitenkin kärsii laatuvajeesta, eikä näin ollen voida taata oppilaiden saavan opetusta omalla äidinkielellään.

4. Luokkaan mahtuu monta erilaista oppilasta. Mielipiteeni on se, että varianssia on liian paljon, jolloin opetuksen taso kärsii. Vaikka kyseessä onkin erityiskoulu, on uskomatonta kuinka niin eritarpeiset oppilaat on "onnistuttu" sullomaan samaan luokkaan ja samaan opetussuunnitelmaan.

Ihan perseestä, vai mitä? Nyt olen esitellyt ongelman ja havainnollistanut sitä. Tässä vaiheessa kuuluisi pohtia ratkaisuja. Olen ajatellut jutella opettajalle, mutta tunnen silloin ylittäväni valtuuteni. Olen pelkkä kouluttamaton työharjoittelija, jonka ikä on vielä naurettavan pieni. Jos kuitenkin odotan ja lähden opiskelemaan politiikkaa tai oikeustieteitä ja palaan seitsemän vuoden päästä, moniko lapsi siinä ajassa ehtii kokea identiteettikriisin, tuntea arvottomuutta ja syrjäytyä valtavirrasta täysin turhaan?

Vertaitkevin terveisin,
Minä

P.S. Shangri-La on fiktiivinen paikka Himalajan vuoristossa. Siellä vallitsee utopistisen täydellinen harmonia ja minä yritän päättää, millainen olisi minun Shangri-Lani.