Tunnen lähes päivittäin maailmantuskaa melankolian lisäksi. Se on rasittavaa varsinkin silloin, kun yhtälöön lisätään vielä nuoren ihmisen epätoivoisuus. Kuvittelen, että minun kuuluu pelastaa maailma kaikelta pahalta ja vähän äkkiä ja sitten kun tajuan, että ei ole resursseja, ei oikeita suhteita, ei selkeitä päämääriä, tulen surulliseksi.
Yritän kuitenkin edes jotenkin lieventää tätä maailmantuskaa. Lähden esimerkiksi ensi vuoden puolella vapaaehtoistöihin Afrikkaan, ja opintoni tulevat mitä luultavimmin liittymään maailmanparantamiseen. Pitää vain päättää, mikä ala on minulle Se Oikea...onneksi vielä on vähän aikaa.
Maailmantuskaa tunnen siitä, että Kosovon kuuroista 60% ei osaa lukea.
Melankoliaa tunnen siitä, että asiat työharjoittelupaikassani on nyt niin päin helvettiä, etten tiedä kuuluisiko itkeä vai suuttua. Eräs tuttavani oli muutama vuosi sitten sanonut, että haluaisi vaihdattaa koulun nimen. Ajattelin tuolloin, että ei kai sentään. Sehän kunnioittaa perustajamme, merkittävän henkilön muistoa. Tällä hetkellä samastun vahvasti tuttavaani. Mielestäni on suorastaan naurettavaa pitää kyseinen nimi, kun mikään ei koulun seinien sisäpuolella näytä samalta. Häviävän pieni ryhmä koulussa enää edustaa tätä nimeä. Voisin jopa panna pääni pantiksi siitä, ettei puoletkaan nykyisistä oppilaista (tai opettajista) tiedä tasan mitään nimen takana olevasta miehestä.
Epätoivoisuutta tunnen siitä, kun lähes päivittäin havahdun ajattelemasta "Mitä hittoa minä täällä teen?". Opettajainhuoneessa oli pilakuva kiinnitetty seinään. Kuvassa tärkeän oloiset ihmiset keskustelivat siitä, kuinka vähentää lasten ja nuorten syrjäytymistä ja niin edespäin. Viimeisessä puhekuplassa luki suunnilleen näin: koulunkäyntiavustajat pois kouluista. Olen niin samaa mieltä. Turhauttavinta tässä on se, ettei oikein tiedä, onko enemmänkin haitaksi kuin hyödyksi lapselle. Työni on naurettavaa.
Ei mutta, tasan 5x7 päivää hevosenleikkiä enää! Hain tänään meningokokkirokotteen ja sain kokea ihanaa asiakaspalvelua: farmaseutti KUMARSI minulle.
Grüsse aus Nowhere,
Me
P.S. Uuteenvuoteeni on neljä tuntia enemmän kuin teillä, jotka jäätte Suomeen hahhaha.
P.P.S. Llanfairpwllgwyngyllgogerychwyrndrobwllllantysiliogogogoch on maailman pisimpiä paikannimiä. Tarkoittaa suunnilleen tätä: Pyhän Marian kirkko valkoisen pähkinäpuun lähteellä villin pyörteen lähellä pyhän Tysilion kirkolla punaisella luolalla
P.P.P.S. Kirjoitin nimen ulkomuistista!
Weltenschmerz ei ole kivaa, mutta tunnen erittäin suurta ylpeyttä siitä, että olemme R:n kanssa saaneet iskostettua mieleesi Llanfairin! <3
VastaaPoistaHyviä ajatuksia ja hyvin kirjoitettu. Helppo lukea ja tempaa mukaansa.p.p.s oli kuitenkin mun suosikkisi. Se kertoo myös sen, että vaikka murehdit ja huolehdit niin pilke silmä kulmassa on tallella ja se on loisto homma!! Nehän ei poissulje toisiaan.kaikkea hyvää ja kivaa sinulle.
VastaaPoista