Taisi vierähtää pieni tovi edellisestä postauksesta...too much to do, eikös se ollutkin yleisimpiä syitä siihen. 29 päivää, naurettavan vähän enää. Välilaskupaikassamme Amsterdamin lisäksi eli Pekingissä on muuten perkeleen kylmää tammikuussa, ja minä kun olin suunnitellut heivaavani toppatakkini Helsinki-Vantaan lentokentällä kuskilleni. Voi huidella jopa -10 asteen pakkasilla, njet. Toisaalta ehtii sitten sopeutua Suomen ilmastoon, ettei vituttaisi liikaa palata Pohjolaan, josta on joulukrääsät jo (toivottavasti) poistettu. Olen pähkäillyt takin lisäksi sitä, pakatako mukaan 28 pikkuhousut...en edes omista niin monta.
Toinen pähkäilyä vaatinut asia on uudenvuoden viettopaikka: Thaimaa, Laos vai Vietnam. Jokainen kohde on tähän mennessä saanut melko tasaväkistä kannatusta. Ensin olin ajatellut Vietnamia, sitten Thaimaata ja lopulta Laosia. Nyt ajattelen kaikkia. Jouluaatto on kuitenkin suhteellisen selvä: jossain Sihanoukvillen edustalla, ellemme päädy jollekin Laosin 40 000 saarelle.
Aloitin joulun toissapäivänä. Ostin glögiä ja piparitaikinaa ja söin lähes kaiken yksin. Seuraavaksi voisi ehkä harkita minimaalisen pienikokoista joulusiivousta...jos jaksaa. Tänne on myös tulossa ihkaoikea kuusi, sellainen joita kasvaa metsässä, ja pääsen vihdoin kokemaan neulasten putoamisen riemua. Ehkä jopa löydän niitä maton alta kesäkuussa! Jouluni tulee kestämään melkein kaksi kuukautta, aika mahtavaa. Teen luultavasti huomenna joululahjatoivelistan, jossa vakkareina on mm. maailmanrauha, ilmastonmuutoksen pysähtyminen, köyhyyden poistaminen ja niin edespäin. Toivon myös tyynyliinoja sekä uuden, toimivan mikron. (Kuulun mikroaaltouunikansaan, mutta boikotoin Saarioisen jauhelihapitsaa sen pahan hajun takia.)
Huomenna tulee myös vuodatusta, jos ehdin/pystyn/jaksan.
Season Greetings,
Bengt Allansson
P.S. Erin Brockovich (siis se oikea, ei Julia Roberts) on lukihäiriöinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti