Terve jällehen! Koska nyt juuri pitäisi suorittaa pikasiivous "appivanhempieni" tupatarkastusta varten, piirtää luonnoskirja täyteen teemoilla Northern dimension, Grandma's ja Open source ja luonnostella luontokonetta huomisen keramiikkatuntia varten, päätin päivittää blogiani! Kaikesta voi aina syyttää naisen logiikkaa. Kaksi kuukautta olen ehtinyt asustella Kanta-Hämeessä ja tutustua ammattikorkeakouluopintojen saloihin. Hämeenlinna on 14. suurin kaupunki Suomessa joten tipuin siis peräti kahdeksan sijaa. Sen vielä kestän, mutta missä on meri, ruotsinlaivat ja viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä: Dannyn sanojen mukaan Suomen syväjäädytetyin kansa? Onhan meillä tosin nuo hämäläiset ja Vanajavesi, joka itse asiassa on yllättävän nätti masentavina marraskuun iltoina.
Ensimmäistä kertaa elämässäni kaikki koulussa on ihan oikeasti kiinnostavaa. Lukiossa kulutin saksan tunnit piirtelemällä vihon reunoihin ja käsivarsiin (luulen, että verestäni puolet on mustetta) ja nyt tunneilla täytyykin luonnostella, viivoittaa, värittää, viimeistellä ja paljon muuta mukavaa. Nam nam. Toisilla tunneilla opetellaan dreijaamaan ja käyttämään isoja, pelottavia vekottimia kuten lasin leikkaus- ja porauskonetta. Pitää jopa olla visiiri ja suojahanskat! Keväällä sosiaalipolitiikkaa lukiessani en todellakaan kuvitellut päätyväni tällaiselle alalle, mutta kliseisesti sanottuna elämä yllättää.
Nyt kun asun tunnin verran lähempänä Helsinkiä, olen viihtynyt siellä lähes joka viikonloppu. Yhtäkkiä Helsinki ei tunnukaan hirveän kaukaiselta ja vieraalta...melkein voisin kuvitella jonakin päivänä muuttavani sinne. Toistaiseksi se on kuitenkin vain kuvittelun tasolla. Viikonloppuna oli viittomakieliset filmifestarit Bio Rexillä, jossa pyörin vapaaehtoisena lipunmyyjänä. Aina kun on mukana vähän isommassa (tai miksei pienemmässäkin) viittomakielisten tapahtumassa, tulee niin voimaannuttava olo, sellainen tunne, että jes minähän olen osa tätä yhteisöä ja se on osa minua. Imelää, mutta joskus on pakko olla.
Viikonloppuun kuului myös Tukholman Dramatiska Högskolan viimeisen vuoden opiskelijoiden esitys Departure on Tour, joka oli älyttömän hyvä. Koin luultavasti koko tunneskaalan parin tunnin mittaisen esityksen aikana. Vau, heistä tulee jotakin. Tuskin maltan odottaa heidän lopputyötään keväällä... Muulloin olin rakkaan lapsuudenystäväni seurassa ja laitoimme sunnuntaipäivälliseksi possunlihapötköä, joka synnytti erimielisyyksiä. Kuuluuko sen olla kuivaa vai pehmeää? Tällä kertaa oli pehmeää, ehkä seuraavaksi sitten kuivaa ystäväni mieliksi.
Nyt on ehkä aika aloittaa sunnuntaisiivous...
-Aino-
P.S. Minä tahdon ylittää Atlantin meriteitse
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti