Joo, tuolla ylhäällä minä olen! Piti ehdottomasti blogiinkin laittaa, kun kulutin lauantai-iltaani facebookissa ja löysin tämän helmen. Kuva on otettu heinäkuussa Tanskan Århusissa, jossa alkoi samaan aikaan Tall Ships Race. Siihen on tallennettu yksi elämäni jännittävimmistä hetkistä. Kun tein päätöksen, että kiipeän ylös, ajattelin vain, että tietysti se pitää tehdä, vähän niin kuin once in a lifetime-juttu.
Ylös kiivetessä tuntui hyvinkin mahdolliselta, että pyörryn, lyön pääni mastoon, kellahdan kumoon ja joko jään jumiin tai sitten tipun kannelle. Alas ei kyennyt katsomaan ja päässä pyöri vain yksi ajatus: miksi hitossa tähän lähdin ylipäätään. Kuten veljeni totesi, laidaltakin olisi nähnyt niitä meduusoja. Mutta kun tärisevin käsin olin saavuttanut korkeimman mahdollisen pisteen, tuli uskomaton fiilis. I really did it! Uskalsin jopa katsella ympärilleni ja näin kauempana merellä meduusoja sekä pikkuruisia ihmisiä kaukana alhaalla huiskuttamassa pikkuruisia käsiään.
Jo sen endorfiiniryöpyn takia kannatti tehdä tuo, mutta myös sen takia, että tunsi ylittäneensä itsensä, tehneensä jotakin tavanomaisesta poikkeavaa. Se antoi luottamusta siihen, että kykenee vastaavaan jatkossakin. En tarkoita välttämättä juuri 30-metriseen mastoon kiipeämistä, vaan kaiken näköisiä elämäntilanteita, joissa ei arkiminä ole riittävän päättäväinen ja uhkarohkea.
Ei, tänään ei vieläkään heru asiaa lapsiasiavaltuutetun vastauksesta... mutta mahdollisesti huomenna ;)
Med vänliga hälsningar,
little mermaid
P.S. Granaattiomenaa on pirun vaikea avata ja syödä.
P.P.S. Sitä käytettiin antiikin aikaan pessaarina.
P.P.P.S Se on kuitenkin hedelmällisyyden symboli.
P.P.P.P.S. Dafuq?
Hei, piti sellainen jännä juttu vielä kertoa, että noissa vaijereissa olevat karvapötköt ovat nimeltään norsun tamponit ;)
VastaaPoista