Hämeenlinnassa on Winter Wonderland. Hahaa Etelä-Suomen luuserit, teilläpä onkin tuomiopäivän keli nimeltämainitsemattoman lähteen mukaan. Polkiessani kotiin juna-asemalta aloin pohtia, olinko ehkä poissa silloin kun kirjoittamattomia normeja kirjoitettiin. Talvella ei siis fillaroida? En ole kovin kokenut pyöräilijä ja hämmennyinkin vähän, kun en nähnyt juuri missään pyöriä telineissä tai liikkeellä. Epäilykseni vahvistuvat, kun muistelen perjantai-iltaa ja tulkin ilmettä, kun kerroin taittavani sitsien jälkeisen kotimatkan pyörällä. Mun on ehkä ihan pakko olla valtavirtaa ja viedä pyörä kellariin, mutta kun en haluaisi. Tänään oli nimittäin naurettavan helppoa polkea, myötätuuli lähes kantoi minut kotiin. En ole tähän mennessä yhtään kaunista sanaa Hämeenlinnan joukkoliikenteestä kuullut, joten jätän suosiolla sen vaihtoehdon huomiotta. Kävelläkin voisi, mutta se on ajan tuhlausta, kun nykyään pitää olla niin kovin tehokas joka asiassa. Johtopäätöksenäni on siis se, että pyörä kutsuu huomenaamullakin ellei lukko ole jäässä. Minä tosin kaaduin viikko sitten koulun pyörätelineellä. Se olisi ollut vähemmän noloa, jos en olisi jäänyt jumiin kahden pyörän väliin ja maannut loskassa odottamassa pelastavaa ritaria.
Minä muuten elän oikeaa kiertolaisen elämää. Viime torstaina hiippailin Turkuun, palasin Hämeenlinnaan perjantaina aamulla ja lauantaina jälleen Turkuun. Tänä aamuna heräsin Turussa, piipahdin Helsingissä ja nyt olen taas Hämeenlinnassa. Huomenna Helsinki kutsuu ja keskiviikkona on Turun vuoro. Perjantainakin Turku on määränpäänä. Sama meno jatkuu ainakin jouluun asti. Äiti ja isä, minä taidan tarvita vähän junarahaa.
Ai niin! Passiivisen aktiivinen älämölöni on huomattu, lapsiasiavaltuutettu nimittäin vastasi! Tosin vastaus ei ollut kovin pitkä ja syvällinen, siinä lähinnä kiitettiin kirjeestä ja kerrottiin, että ensi viikolla perehtyvät siihen tarkemmin. Oli kuitenkin aika mahtavaa tajuta, että joku on tosiaan sen lukenut. Olin lähettänyt myös opetus- ja kulttuuriministeriöön suunnilleen saman litanian, ja sieltäkin tuli vastaus. Tällä hetkellä oloni on melkeinpä sellainen, että reaching for the stars on hyvinkin mahdollista. Tietysti välillä aprikoin, miten mahtaa käydä jos tapaan jonkun entisen työkaverini tai muuta koulun henkilökuntaa. Luulen, että tapani mukaan jänistän, punastun en-niin-vienosti ja sekoan sanoissani. Toisaalta olen viimeksi tänään vielä saanut positiivisia kommentteja postauksestani. Jäädään siis jännittämään ensi viikon posteja...
See you,
fillaroiva lumikki
P.S. Pyöräni maksoi 20 euroa ja se on ehkä maailman helpoin ja kevyin ajettava.
P.P.S. Talvitakkini maksoi 10 euroa, ja se on Henri Lloydin. Kyllä äiti osaa (ainakin tehdä kirppislöydöksiä)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti