Saako niissä tilanteissa turvautua tiedät-kyllä-kehen - korkeampaan voimaan? Siihen jumalajuttuun? EI. Uskominen ja siitä puhuminen on tabu. Olimme erään tuttavani kanssa eräässä tilaisuudessa, jossa eräs henkilö ehdotti puheensa päätteeksi, että tiedät-kyllä-kuka olisi pistänyt maailmankaikkeuden alulle. Tuttavani totesi, että "muuten hyvä puhe, mutta tuo loppu pilasi sen". Itsekin hätkähdin, kun mainittiin tiedät-kyllä-kenet. Kaikkihan me tiedämme, ettei se ole totta. Kaikki nämä jumala- ja uskontojutut on täyttä valetta. Mitään vedenpitävää todistetta jumalan tai jumalien olemassaolosta ei ole. Oikeastaan se on jopa niinkin, että uskominen on noloa. Me vaivaannumme, kun joku kertoo olleensa seurakunnan tapahtumassa. Hän saattaa jopa selittää perään, että oli siellä vain kaverinsa takia tai koska se on muuten vain mukavaa. Silloin me helpotumme ja huojennumme. Hän ei olekaan himouskovainen, nyt saa puhua normaalisti!
Saamme mieluiten uskoa vain itseemme. Individualismi on in. Toisiin uskominen on myös ihan okei, mutta jumalat on ehdoton nounou. Se on itse asiassa vähän hassua. Lienee turha mainita, että ihminen on kovin epätäydellinen olento, joka tekee virheitä toistamiseen ja aiheuttaa tahallisesti tai tahattomasti kaikkea pahaa ja niin edespäin. Saako silloinkin uskoa vain itseensä tai toisiin eli niihin mokaileviin ihmisiin? Olisi oikeastaan aika yksinkertaista uskoa johonkin korkeampaan ja täydellisempään. Minusta olisi kovin helppoa ajatella, että minun ei ole pakko tietää kaikki. Minun ei ole pakko tietää, mistä kaikki on saanut alkunsa ja miksi. Riittää, että se jokin, ehkä tiedät-kyllä-kuka tietää. Ja se olisi oikeastaan aika mukava ajatus, että se jokin, ehkä tiedät-kyllä-kuka, on välillä katsomassa perääni.
Muuten...
- Martin Luther King, yhdysvaltalainen mustien kansalaisoikeuksien ajaja oli baptisti.
- Äiti Teresa, makedonialainen Nobelin rauhanpalkinnon saaja oli katolinen.
- Desmond Tutu, myös Nobelin rauhanpalkinnon saaja, apartheidin vastustaja ja homojen oikeuksien ajaja on etelä-afrikkalainen arkkipiispa.
- Jeanne d'Arc, Ranskan kansallissankari ja eräänlainen feministien esikuva, oli katolinen.
- Mahatma Gandhi, väkivallattoman vastarinnan kannattaja ja kastittomien syrjinnän vastustaja oli hindu vaikkakin piti kaikkia uskontoja oikeina ja tasavertaisina.
- Ja lopuksi Nelson Mandela, rotusorron vastustaja ja Etelä-Afrikan ensimmäinen musta presidentti oli metodisti.
Minä ainakin uskon, että nämä upeat esikuvat ja merkittävät ihmiset ovat tavalla tai toisella saaneet uskostaan voimaa uskoa asiaansa. Oho, kolme usko-sanaa edellisessä virkkeessä. Tietysti on olemassa ja tulee olemaan lukuisia vihaisia feministejä ja muita suurmiehiä, joille usko ei ole merkittävässä roolissa, mutta silti. En voi olla ajattelematta, että uskominen johonkin muuhunkin kuin vain itseensä ei ehkä ole niin perseestä.
Hyvää syntymäpäivää, Suomi
-Aino-
P.S. En tarkoita tässä tapauksessa Voldemortia.
P.P.S. We must use time wisely and forever realize that the time is always ripe to do right. -Nelson Mandela-
P.P.P.S. Eikö ollutkin siisti mies?
Kuten eräs viisas on sanonut: vuoren huipulle käy monta tietä, mutta kaikki johtavat samalle huipulle. Oli se sitten Jahve, Allah, Buddha tai ei mitään. Minä ainakin ihan rohkeasti sanon, että uskon Jumalaan. :)
VastaaPoista1 Korinttilaisille 2:12-14
VastaaPoista"Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut; ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti. Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti."