Minulla on ilmoitusluontoista asiaa: minä palaan kotiin yhdeksän päivän päästä, periaatteessa. Oikeasti olen kotona vasta yhdentoista päivän päästä. Tulkaamme siis tuolloin yhteen ja iloitkaamme harhailevan sieluraasun paluuta juurilleen. Vitsi vitsi, sulkeudun rakkaaseen vanhaan kämppääni marimekkopöytineen luultavasti kahdeksi päiväksi. Pitää ensin opetella vetämään tappofarkut jalkaan ja käyttämään tavallista suihkua. Sellaista, jolla voi itse säädellä veden lämpötilaa. Niin, en myöskään tiedä, saanko housut ylipäätään jalkaani vai ovatko kauniin ruskeat pikkuisenkarvasääreni jo immuuneja pitkälahkeisille vaatteille. Ehkä aloitan uuden kevätmuodin, jonka olennaiset elementit ovat likaisen väriset vaaleat minishortsit ja hikisen oloinen toppi. Erittäin tärkeitä ovat myös varvassandaalit sekä hikipyyhe. Oikeasti, täällä myydään hikipyyhkeitä ja moni vetelee niitä pitkin naamaansa keskittyen erityisesti nenän ja ylähuulen väliseen alueeseen (Onko sille omakin nimi? Koitin googlata, mutta löysin sen sijaan tällaisen faktan: 0,5 sentin pituinen väli on kuuma, yli 1 cm on turn off. Koskee vain naisia).
Toinen ilmoitusasia: tämä on hyvinkin mahdollisesti viimeinen blogikirjoitukseni pimeässä Afrikassa. Täällä muuten mustenee täysin iltaseitsemään mennessä ja aamukuudelta elämä voittaa jälleen kerran, sitten aamupala ja rooibostee kutsuukin. Päätin, etten osta nettiaikaa lisää, koska olen kuitenkin huomenna lähdössä viiden päivän reissuun, mikä tarkoittaa vaivaisia neljä päivää kotona ja minä todella toivon, että olen sen verran vapaa Facebookista ja iltalehti.fistä keksiäkseni muuta tekemistä pimeiksi hetkiksi. Noiksi pelottaviksi, yksinäisiksi hetkiksi...Tässä kohdassa veljeni astuu jälleen kerran kuvaan! Kiitos ja kumarrus sille, joka latasi siskorievulleen The Big Bang Theoryn kaudet 4 ja 5 vaihtelevantasoisilla ja -kielisillä tekstityksillä. Katsoin myös pari päivää sitten American History X:ää ja lähes pillahdin itkuun. Maailma on niin kovin paha, paha, paha, ja se Danny oli niin kovin lutuinen.
Tänään olen ollut ahkera ja tehnyt paljon vapaaehtoista työtä. Olen auttanut yhtä oppilasta kirjoittamaan kirjeen (Nepa, se on sinulle!) ja saattanut lopultakin loppuun Nepan ja minun aloittaman päivämääräkalenteritekeleen. Olen siivonnut ja tyhjentänyt puolet huoneestani, ensi viikolla tulee nimittäin uusi asukki. Olen myös pakannut tuliaisia laukkuuni ja aprikoinut, pitäisikö lähettää konttina Suomeen. Niitä tuntuu olevan välillä liikaa ja välillä liian vähän ja välillä ne vain ovat tyhmiä.
Kirjoittaminen on rankkaa, minä lopetan nyt Neiti Kevät-sanoilla (haluan osaltani auttaa teitä poloisia jouduttamaan kevään saapumista ja ehkä saman tien kesänkin). Minä muuten sanoin lokakuussa ensilumen tultua, että tästä tulee puolen vuoden talvi. On välillä rasittavaa olla aina oikeassa.
Hän on täällä taas
kuinka sua kaipasin
täällä taas
talven yli odotin
ja täällä taas
neiti kevät on tullut kaupunkiin
Murtuu huulet kylmän talven
kaiken alkaa hän uudelleen
jostain kuulen tutun laulun
hänen tiedän taas palanneen
Keväisin terveisin,
lentävien muurahaisten ja muiden ötököiden tappaja
P.S. Meidän kissa nimeltään Tikru on seinähullu. Täällä on kylmimmillään ehkä 28 astetta, ja sittenkin tämä skitso makoilee ikkunan vieressä juuri siinä, johon auringonvalo osuu. Jos käteni laittaisin samaan kohtaan, se höyrystyisi irti.
P.P.S. Tämä on ehkä viimeinen post scriptum täällä! Wow, te olette upeita ihmisiä ja rakastan teitä kaikkia, lähettäkää tänne paljon polkupyöriä ja jalkapallokenkiä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti