Edellisestä kirjoituksestani on tasan kolme kuukautta ja viisitoista päivää. Kirjoitin silloin, että on 11 päivää lomaan. Nyt on itse asiassa 12 päivää kouluun, mutta annan itselleni anteeksi sen, etten kirjoita vasta huomenna. Tästä voidaan siis tulkita, että lomani on ollut ihanan ja naurettavan pitkä, mikä kävi minulle erittäin mainiosti. Jos kuviteltaisiin, että tämä on instagram, kesääni sopisivat ainakin tällaiset hashtagit:
#rästitehtävät #italia #firenze #duomo #jäätelö #hyvin #monta #kertaa #väriestejuoksu #galileogalilei #ruisrock #yolo #swag #kesänpäättäjäiset #leiri #partio #bengtsår #logomo #kulttuurifestivaalit #nul #virrat #norden #piazza #aurajoki #aussie #johtajakahvila42 #klubi #aktimestari #aurinko #aivotnarikkaan #macarena #random #sade #juhannus #tyttöystävä #vene #siena #niska #warhol #pisa #särkänniemi #saaristo #tikkupulla #teltta #kultaranta #muumimaailma #tarhatäti #piiru14 #aktilaku #toimistohommat #jokilaiva #kustavi #yövieras #rauma #kohtaaminen #meri #rusketusraidat #tähdenlento #suuretsuunnitelmat
Osapuilleen noin kesäni meni, ei tosin välttämättä tuossa järjestyksessä. Nul (Nordisk Ungdoms Läger) loppui 9.8, ja olen ollut siitä lähtien enemmän tai vähemmän kipeä. Juuri nyt olen erityisen kipeä, toisin sanoen otollinen aika otsikossa mainittuun olotilaan: kaihoon. Yleensä olen todella vahva ja itsenäinen nainen (hahaa), mutta joka elokuu minuun iskee vähemmän mairitteleva kaiho tehden minusta nolon tunteellisen ja inhimillisen. Tällä kertaa sen laukaisi äidin ohimennen mainitsemat muuttolaatikot. Ne on pakattava jälleen kerran ja elämä pantava järjestykseen.
Soitin tänään ensimmäistä kertaa tekstipuhelupalvelun kautta (hyvä minä, urhea ja itsenäinen) sähköyhtiölleni ja Kelaan. Elenia oli tylsä ja rutiininomainen, mutta Kelan kanssa oli jännempää. Ensin välittäjä kirjoitti näytölleni "..jono..jono.." kymmenen kertaa ja sitten minä kysyin, voinko periaatteessa opiskella vaikka viiteen ammattiin ja saada jokaisesta koulutuksesta kuntoutusrahaa (asiaan vähemmän perehtyneille: opintotuen vastine niin sanotusti meikäläisille), jos palvelusuunnitelma ja muut paperit on OK. Vastaus oli myöntävä, ja minä typerryin siitä. Sosiaalisessa mediassa itketään sitä, että opintotuki otettaisiin pois niiltä, jotka opiskelevat toiseen ammattiin. Sen ei tarvitse hetkauttaa minua henkilökohtaisesti, koska Suomen valtion mielestä olen sen verran vajaakuntoinen, etten kuulu tavallisiin opiskelijapoloisiin puurohiutaleineen ja nuudeleineen. Minä saan kunnon lihaa ja juustoa tuoreen leivän päälle joka aamu halutessani.
Ai niin, unohdin sen kaihon... kyynel ja niin edespäin. Luulen, että kirjoitan jonakin vähemmän kipeänä päivänä kaikista nauttimistani eduista sekä ehkä jopa kyseenalaistan niiden tarpeellisuuden. Ehkä myös kyseenalaistan sen, kannattaako siitä edes nostaa isoa haloota. Koska olen kipeä, saatan hourailla ja kirjoittaa asian vierestä vielä enemmän kuin yleensä.
Hyvää illanjatkoa :)
P.S. Tiedättekö, kuka on Simo Häyhä?
P.P.S. Minä en tiennyt, ennen kuin ruotsalainen kaverini kertoi ihailevansa häntä. Facepalm.
P.P.P.S. Herra Häyhä oli talvisodassa vaikuttanut tarkka-ampuja, joka niittasi osapuilleen 200-542 itänaapurin asukasta.
