Kuinka kirjoittaa curriculum vitae

Noin viikko sitten saatiin ruotsin tunnilla tehtäväksi kirjoittaa ruotsinkielinen cv sekä työhakemus. Myöskin yhteisöviestintään tuli kirjoittaa cv suomeksi. Aloin tehdä niitä tehtäviä (keskellä yötä, on muuten tehokasta ja tuotteliasta aikaa, ainakin cappuccinon voimalla) sen kummemmin ajattelematta, kunnes tulin språkkunskaper- eli kielitaidot-kohtaan. Olin jo laittamassa äidinkielekseni suomalaisen viittomakielen, mutta jäin pohtimaan sitä, kuinka monta mahdollista työnantajaa kyseinen tieto voisi karkottaa. Laissahan on mainittu, että työnhakijaa ei saa syrjiä mm. äidinkielen takia ilman hyvää perustelua ja blaablaa. Mutta oikeasti, kuka palkkaisi kahvilaan tarjoilijan, joka ei puhu? Missä menee raja hyvän ja huonon perustelun välillä?

Ruotsinkieliseen työhakemukseen tuli etsiä mol.fin kautta jokin potentiaalinen työpaikka, joka kiinnostaisi. Löysin unelmieni kesätyöpaikan: satamavahtina Ahvenanmaan Kastelholmissa. Työhön kuului vastaanottaa veneilijöitä ja purjehtijoita, hoitaa maksuja ja pitää yllä kioskia sekä siistiä suihku- ja vessatilat. Piti osata ruotsin lisäksi sujuvaa suomea ja englantia. Sain laudaturin ruotsista, eximian suomesta, jonka muuten kirjoitin äidinkielenä todistellakseni itselleni ja muille, ja magnan englannista, "joten kielitaidot eivät olleet ongelma". Osaan myös siivota, vaikka et äiti uskoisikaan, olen siivonnut lukuisat kerrat savi- ja kipsiluokissa nyt viimeisen puolen vuoden aikana. Aloin raapustaa täpinöissäni työhakemusta på svenska, jota en kylläkään lähettänyt. Ei minulla oikeasti olisi ollut aikaa kesällä hengailla siellä. Jossakin vaiheessa into kuitenkin lopahti, sillä tajusin jälleen kerran elämän realiteetit (voisikohan niille jo tehdä jotakin).

Sitten aloin miettiä, minkälainen linja minun kannattaisi ottaa, jos haluaisin maailmasta ainakin itselleni siedettävämmän paikan. Tulisiko minun jättää cv:stä pois äidinkieli-kohta ja vain lisätä kielitaitoihin suomalainen viittomakieli, kiitettävä? Antaisin työnantajien luulla, että olen niin sanotusti massaa. Entä jos silloin saisinkin työhaastattelukutsuja useammin? Paikan päällä saattaa tulla hämmentäviä ja hämmentyneitä tilanteita, mutta minulla olisi ehkä paremmat mahdollisuudet näyttää, että juuri minä olisin hyvä siihen työhön. Silloin tosin on joka tapauksessa sellainen tilanne, että joutuisin ponnistamaan ja todistelemaan muita selvästi enemmän.

Vai ottaisinko sellaisen linjan, jossa pidän asioita itsestäänselvyytenä? Laittaisin tietysti äidinkielekseni viittomakielen ja kirjoittaisin, että loistavat kielitaitoni koskevat kirjallista osuutta. Pitäisin itsestäänselvyytenä, että tietysti minut kutsutaan haastatteluun, koska olen kaikin puolin erittäin motivoitunut ja potentiaalinen työntekijä. Pitäisin itsestäänselvyytenä, että minulla on yhtäläiset mahdollisuudet kuin valtaväestöllä ja tietysti pääsisin töihin ennemmin kuin joku, jolla on vähemmän työkokemusta tai joka ei ole kymppiluokkaa pidemmälle päässyt tai että en pääsisi töihin, koska joku oli minua parempi. Ei kuulossa tai puhumisessa, vaan pätevyydessä esimerkiksi.

Saattaa tosin mennä jo utopistiseksi...unelmoin kuitenkin siitä päivästä, kun voin herätä aamulla tavallisena pulliaisena ja ajatella, että päivän suurin ongelma on se, että laittaisinko kalapuikkoja vai viitsinkö jopa keittää makkarakeittoa. Suoraan sanottuna minua alkaa jo rassata, ellei jopa vituttaa tämä maailmantuska ja jatkuva tappelu itseni ja valtaväestön kanssa. Fuck this shit, I'll quit. Ainakin välillä tekisi mieli.

-Anarkistikalastaja part 2-

P.S. Mitäs jos potentiaalinen työnantaja löytää tämän tekstin ja lähettää hakemukseni sihteerilleen silputtavaksi? Oh noes

P.P.S. Syytän kuumettani.

P.P.P.S. Jos haluatte vollottaa, katsokaa A Perfect World. Hiton Kevin Costner ja Clint Eastwood, teitte minusta inhimillisemmän ihmisen.

P.P.P.P.S. Tänään satoi kaatamalla ja minun tuli ikävä partioleirielämää.

HAMKin videoblogi

Mainostan nyt täälläkin, että olen mukana HAMKStoriesin vlogiprojektissa, joka kestää 8 viikkoa. Nyt on meneillään viides viikko. Joka viikolle on annettu valmiiksi tiettyjä aiheita. Tässä on neljäs video, jossa kerron tavallisesta viikostani ja hiukan Köpiksen reissusta. Viidennellä videolla taas tulisi kertoa vinkkejä hakijoille. Luulen, etten keksi mitään mullistavaa, riittää kun vain muistaa ottaa papereita ja kyniä mukaansa. Aiemmat videoni ovat olleet tekstityksillä varustettuja, mutta laitoin viimeisimmän eli tämän ilman tekstityksiä. Jotkut ehkä pystyvät arvaamaan, miksi. Jatkossa olen kuitenkin kiltisti ja laitan loppuihin videoihin tekstitykset, sillä valtavirran säännöillähän asiat rullaavat kuten niiden kuuluu(?).



Kiitos ja moi,

Anarkistikalastaja



P.S. Unohdin laittaa viimeisimpään postaukseen post scriptumit!

P.P.S. Anarkistikalastaja on alter egoni (ei ehkä niin mairitteleva kuin Superhessu), joka syntyi silloin, kun olin 13- tai 14-vuotias.

P.P.P.S. Nimi Mymmeli tulee sanasta mymla, joka tarkoittaa vapaasti käännettynä pelehtiä/touhuta. Mymmeli on myös hyvin moniavioinen.

P.P.P.P.S. Tiuhti ja Viuhti kanniskelevat mukanaan suurta punaista rubiinia, joka on alunperin Mörön oma. Rubiini kuitenkin kuuluu niille, jotka rakastavat.

P.P.P.P.P.S. Oi.

Terveisiä Välikuolemalta!

Joo eli tämä herra nimeltään Välikuolema hengaili täällä vähän aikaa, kunnes kyllästyi ja vetäisi mua hihasta. Vinkkasi, että voisin vaihteeksi ryhdistäytyä. Olin niin samaa mieltä Välikuoleman kanssa ja myös hävettikin. Helppo puolustella samalla tekstillä, millä olin kuvannut itseäni: rakastaa kauniita sanoja ja lupauksia, mutta pelkää tehdä niistä totta kompastumisen pelossa. Nyt oli kuvioissa myös silkka laiskuus ja epämääräisyys. Epämääräisyydellä tarkoitan sitä, että en taaskaan tiedä mitä teen elämälläni. Tällä hetkellä on mm. aika paha ammattikriisi.

Ylihuomenna alkaa yhteishaku ja painiskelen itseni kanssa sillä ikiaikaisella ja myös vähän turhamaisella kysymyksellä: mitä minä todella haluan. Joskus tekisi mieli vain todeta, että fuck this shit, I'll quit. Mutta ongelmana on myös se, että luovuttaminenkin on vaikeaa. On erittäin vaikeaa todeta itselleen, että tämä ala ei ole minun juttuni ja että edessä on mahdollisesti muutto jälleen kerran. Entä jos jälkeenpäin huomaakin töpänneensä? En valitettavasti kuulu niihin koulukuntiin, jotka ajattelevat, että virheistään oppii ja että kaikesta pääsee yli ja niin edespäin. Minä rakastan spekuloida täysin turhaan ja epäillä tarpeettoman paljon.

Koska lupailin hävyttömän pitkään raportoida Aulan vastauksesta, ajattelin korvata mahdollisen mielipahanne kopioimalla sen suoraan tähän alle (ja se on myös helpompaa). Rehellisyyden nimissä on myönnettävä, etten ole vielä vastannut hänelle. Tavallaan tuntui siltä, että hänen vastauksensa oli niin laaja ja niin...korkeatasoinen, että aloin pelätä. Aloin myös taas miettiä, mitä ihmettä minä oikein yritän tehdä. En ole edes itsekään selvillä siitä, mitä mieltä minä olen tai mitä minä haluan saada aikaan. Mitä minä oikein vastaisin hänelle? Enää kaksi kuukautta aikaa tehdä ylipäätään jotakin. Suggestions, anyone?

Olkaa hyvät:

Hyvä Aino Laiho

Suuret kiitokset, Aino, kirjeestäsi. Olen pahoillani, että vastaamisessa meni näin pitkä aika. Saamme erittäin paljon yhteydenottoja kansalaisilta.  Toivon, että meidän toimistollamme olisi enemmän henkilökuntaa, jolloin vastaaminenkin olisi nopeampaa. Tämä henkilökunnan vähyys on pääsyy siihen, että ilmoitinkin viime viikolla jääväni pois näistä tehtävistä tämän vuoden huhtikuun lopussa.  Tämä on pitkän ajan harkinnan tulos.

Kerrot viittomakielisten lasten tilanteesta koulussa. Olet tyytymätön opetuksen ja etenkin viittomakielisen opetuksen tasoon kouluissa, joista sinulla ja tuttavillasi on kokemuksia. Kysyt, mitä ajatuksia esimerkit herättävät.

Viittomakielisen opetuksen tilanne, viittomakieleen suhtautuminen ja kertomasi ongelmat sairaaloiden kuulokeskusten toiminnassa ovat minulle kyllä kohtalaisen tuttuja.  Tämä johtuu siitä, että Lapsiasiavaltuutettu selvitti yhdessä Kuurojen liiton sekä Kuulovammaisten lasten vanhempien liiton kanssa huonokuuloisten ja kuurojen lasten sekä nuorten arkea pari vuotta sitten. Tutkija haastatteli lähes sata lasta ja nuorta sekä parikymmentä vanhempaa. Tulokset julkaistiin raporttina otsikolla
 ”Hei, kato mua!”. Vuorovaikutus ja hyvinvointi kuurojen ja huonokuuloisten lasten elämässä. Toimittaneet Johanna Kiili ja Kirsi Pollari. Lapsiasiavaltuutetun toimiston julkaisuja 2012:3.
Voit lukea sen tästä linkistä http://www.lapsiasia.fi/julkaisut/julkaisu/-/view/1805859.

Lähetän sen sinulle myös postissa painettuna kirjana.

Laitan tähän linkin myös tiedotteeseemme julkaisusta
http://www.lapsiasia.fi/nyt/tiedotteet/tiedote/-/view/1806120

Tässä raportissamme tuli esille samanlaisia ongelmia ja ilmiöitä, joista sinä kerrot kirjeessäsi.

Olemme jakaneet tätä raporttia hyvin laajasti ja järjestäneet keskustelun erilaisille viranomaisille, jotka huonokuuloisten ja kuurojen lasten arjessa vaikuttavat.  Tämä on lapsiasiavaltuutetun tapa vaikuttaa asioihin.  Meillä ei ole valtaa määrätä viranomaisia tai kouluja toimimaan toisin.

Jatkan vaikuttamista päättäjien ja alan toimijoiden mielipiteisiin  niin, että huonokuuloisten lasten kielivalintoihin suhtauduttaisiin joustavasti , vanhemmille annettaisiin monipuolista informaatiota, viittomakieltä ja puhekieltä ei asetettaisi vastakkain vaan molempia tuettaisiin lapsen tarpeiden mukaan ja että viittomakielisen kielivähemmistön asemaa vahvistettaisiin myös lainsäädännöllä.  Tämä on myös YK:n vammaisten oikeuksien sopimuksen velvoite. YK-sopimuksen ratifointi antaisi lisää mahdollisuuksia viedä näitä asioita eteenpäin.

Sinulla on todella laaja ja hyvä kokemus viittomakielisten lasten asioista. On hyvä, että suhtaudut asioihin vakavasti ja haluat parantaa lasten tilannetta.  Huonoihin olosuhteisiin ei pitäisi turtua, muistutat kirjeessäsi.

Ymmärrän  kirjeestäsi, että sinulla on kaksi konkreettista ehdotusta. Onko näin?

Ensinnäkin toiveesi on, että viittomakielisen opetuksen tasoa kuurojen kouluissa, integroiduissa kouluissa sekä kuulevien kouluissa seurattaisiin ja valvottaisiin.

Toiseksi olet huolestunut siitä, että esimerkiksi Helsingin kaupunki ei anna viittomakielisten oppilaiden siirtyä Jyväskylään Onerva Mäen kouluun, jossa mielestäsi tarjotaan parasta viittomakielistä opetusta.  Toivot, että Helsingin ja muiden pääkaupunkiseudun kuntien linjaukseen voitaisiin vaikuttaa.

Toivot, että tätä kautta viittomakielisillä lapsilla ja nuorilla olisi yhdenvertaiset mahdollisuudet suunnitella tulevaisuuttaan ja valita ammattinsa.

Kysyt, voinko minä vaikuttaa asiaan tai saada näihin korjausta. Muutosten saaminen näihin asioihin on lähinnä opetus- ja kulttuuriministeriön päätöksistä kiinni.  Lapsiasiavaltuutettu ei pysty määräämään opetusministeriötä toimimaan, mutta ilman muuta otan nämä asiat esille heidän virkamiestensä kanssa ja koetan saada heitä toimimaan.

Kuten toteat, koulutarkastajia ei enää ole. Koulutuksen laatua kuitenkin muutoin seurataan ja arvioidaan. Sinun esimerkkisi osoittavat, että viittomakielisen opetuksen laadusta olisi tarpeen tehdä kansallinen arviointi.

Voinko välittää kirjeesi opetus- ja kulttuuriministeriöön Jussi Pihkalan tietoon ja kommentoitavaksi? Hän on virkamies, jonka oletan pystyvän ottamaan tähän arviointiasiaan ainakin jonkinlaista kantaa. Opetus- ja kulttuuriministeriö on tehnyt viime vuonna selvitystä siitä, miten paljon ja missä huonokuuloisia ja kuuroja oppilaita Suomessa on. En ole selvityksen tuloksia vielä nähnyt.

Helsingin kaupungin tilanteen osalta minun täytyy ottaa asiasta tarkemmin selvää. Keskustelen tästä Onerva Mäen koulun rehtorin kanssa, koska hän on kyllä kertonut tilanteesta minulle jo aiemmin syksyllä. Mietin hänen kanssaan, olisiko asialle jotain tehtävissä. Voi olla, että asia vaatisi lainsäädännön muutosta.  Se on tietysti monimutkaisempi asia ja voi viedä paljonkin aikaa.

Eduskunnan oikeusasiamiehellä on myös mahdollisuuksia tehdä tarkastuksia kouluihin. Se ei ole kovin yleistä, mutta kuitenkin silloin tällöin hän niitä tekee valvoakseen miten lasten oikeudet toteutuvat. Saanko välittää kirjeesi myös eduskunnan oikeusasiamiehen tietoon, että hän voisi ottaa sen huomioon, kun miettii tarkastuskohteita?

Otan nämä sinun ehdotuksesi kyllä joka tapauksessa esille, kun olen yhteydessä viittomakielisestä opetuksesta päättäviin tahoihin.

Mutta, jos voit antaa minulle luvan välittää kirjeesi eteenpäin eduskunnan oikeusasiamiehelle sekä opetus- ja kulttuuriministeriön kommentoitavaksi, se olisi hyvä asia. Jatkan sitten siitä vaikuttamista.

Tuot esille viittomakielen erityislain tarpeellisuuden. Olen siitä samaa mieltä. Jos erityislaki saadaan, on sen tuella varmasti enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa etenkin asenteisiin ja palveluiden saatavuuteen.

Lähetän vastauksen sinulle sähköpostiviestinä, että saat sen mahdollisimman nopeasti käyttöösi. Lähetän kirjeen myös tavallisessa postissa yhdessä kuurojen ja huonokuuloisten lasten arjesta kertovan julkaisumme kanssa.

Huomasin blogistasi, että olet ollut hyvin närkästynyt vastauksen viipymisestä. Kyllä se minuakin harmittaa, mutta toivon armollista suhtautumista siihen, että lapsiasiavaltuutettukin on vain ihminen. Toivon, että ehdin vielä jotain asiallesi tehdä ennen huhtikuun loppua.

terveisin Maria Kaisa Aula
lapsiasiavaltuutettu

Ps. Kävin muuten viittomakielisten lasten asioista viime syyskuussa puhumassa myös Kööpenhaminassa, koska Tanskassa viittomakielen asema on heikko.  Englanninkielisen esitykseni voit lukea tästä linkistä:
http://www.lapsiasia.fi/nyt/puheenvuorot/puheet/puhe/-/view/1863569